PLAYOFFS!!! ARE YOUUU READYYY?? AT LEAST WEEE AREEE!

Team Riento - Copyright Janne Ivanoff 2013Lauantaisen HyPo-matsin jälkeen fiilis on korkealla ja hymy herkässä. Kauden viimeinen matsi päättyy 26 pisteen voittoon viime vuoden pahimmasta vastustajastamme Hyvinkään Pontevasta. Vastustajan kättelyn jälkeen Margan poikaystävä Ohto huutaa katsomosta: ”Kerava johtaa Nokiaa 5 pistettä ja aikaa puolitoista minuuttia.” Ja heti perään kuuluu huuto: ”Nokia teki korin. Eroa enää kolme pinnaa.” Koko Nunnavuori hiljenee ja kaikki odottavat jännityksellä, mitä Keravalla tulee tapahtumaan. Viekö Kerava kotisalissaan odotetusti voiton Nokiasta vai onnistuuko Nokia yllättämään viimeisessä pudotuspelipaikassa jo kiinni olevan Keravan? No, me kaikki varmasti tiedämme jo tuon Keravalla käydyn trillerin lopputuloksen ja kiitos Nokian kovien korien ja loppuun asti tsemppaamisen, ME lähdemme huomenna Lappeenrantaan!
Lappeenrannan Catz on runkosarjan ykkönen, joka hävisi koko kauden aikana vain kaksi ottelua. Heillä on monta hyvää ja todella urheilullista yksilöä, jotka osaavat pelata upeasti myös joukkueena. He juoksevat kenttää ja ratkaisijoita löytyy sekä kaaren takaa että korin alta. Me taas olemme viime vuoden nuori ja innokas nousijajoukkue, jonka alkukausi meni hieman penkin alle, mutta joka on nostanut tasoaan huimasti kevättä kohti mentäessä. Fakta on kuitenkin se, että sarjan jokaisen joukkueen olemme jo kauden aikana pystyneet haastamaan edes jollain tasolla. Toisinaan taitomme ovat riittäneet voittoon asti ja toisinaan vain yhteen tasaiseen erään. Kauden aikana kaikki ovat kuitenkin kehittyneet, oppineet ja ymmärtäneet, miten naisten SM-sarjassa kuuluu pelata, jotta menestyy. Voinkin todeta, että nyt me olemme iskuvalmiimpia kuin koskaan. Uusia oppejamme lähdemme torstaina toteuttamaan. Haastamme Catzin toden teolla ja voin luvata, etteivät he tule saamaan huomenna mitään ilmaiseksi.
Koko kauden olemme kaverini ja Catzin takamiehen Anni Mäkitalon kanssa koettaneet saada aikatauluja sopimaan sillä tavalla, että hän pääsisi hieman tutustumaan kauniiseen Turkuun. Nyt kun pelaammekin vastakkain puolivälierissä, ehdotin totta kai Annille, että hän voisi hyvin jäädä lauantain pelin jälkeen ihastelemaan Suomen vanhaa pääkaupunkia. Hän innostui ajatuksesta, mutta sanoi kuitenkin varmistavansa ensin, onko heillä jo sunnuntaina treenit. Siihen vain totesin, että Anni ei hätää, teidän kausi loppuu lauantaina 😉
Sen pidemmittä puheitta lauantaina kello 17.00 Nunnavuoressa nousee pallo ilmaan ja mä haluan, et just sä oot siellä meitä kannustamassa. Rummut siis messiin ja vihreää päälle! Pleijarit ne on täällä!

Taisteluvalmiin Riennon puolesta,
Sofia

Mainokset

Still a chance for playoffs!

Image

As I start to type this blog post, I can’t stop thinking about how crazy it is that our last regular season game is this Saturday. It truly feels like just yesterday I was writing my first blog post back in October when I arrived here. That just shows you how great of an experience my time here has been with this team and the people involved with such a great club that is Turun Riento. I honestly can say that I have loved every experience here, every person I have met, every game I have played in, and every memory I will now forever have in my heart.

Of course it is a bittersweet time for Brittany and I, as we think about going back home to family and friends we have missed, yet having to leave the great ones we have made here. I’m sure I can speak for the both of us when I say that these girls we have been able to make friendships with have been nothing but amazing and the best teammates we could have asked for. They have put up with a lot since we have been here! haha… so thank you all for that. 🙂

As far as basketball goes, we still have a chance of making the playoffs! Unfortunately it is not fully in our control, we must win Saturday, and Keravan Energia Team must also lose; which could happen! I know that no matter what this team will go out and fight its hearts out to the end and whatever happens, happens. Either way, I am so proud of the year that this team has had….sure, it hasn’t been the smoothest journey and I know there are many games we could have and wish we would have won; however, on a whole we kept improving as a team as the season went on, and making it into this league again next year is a great accomplishment in itself.

I look forward to this weekend’s game and playing in front of a great home crowd that always does the best job of cheering us on! That has definitely been one of my favorite things about this team, the fans that support us and are always so positive and encouraging. I hope to see many people at the game on Saturday as we close out the regular season.

Kiitos again to everyone here and for being so welcoming and kind. I will forever have Riento spirit in my heart!

-Cal=

Keep’em coming

Marga hyppyheitossaVapaan viikonlopun jälkeen palattiin viime viikolla arkeen tuplakierroksen merkeissä. Lauantaina suuntasimme bussin Helsinkiin Töölön kisahalliin, jossa vastustajana oli ToPo. Kaksi aikaisempaa kohtaamista kotona Nunnavuoressa olivat menneet vain pienillä piste-eroilla Topon nimiin, joten vierasvoittoa lähdettiin hakemaan. Valitettavasti, voitonhalusta huolimatta, peli ei lähtenyt käyntiin toivotulla tavalla, sillä vastustaja pääsi heti ensimmäisessä erässä karkumatkalle. Oma pelimme takkuili ja ensimmäiset kaksi erää menivät pitkälti pelirytmin hakemiseen, niin hyökkäys- kuin puolustuspäässäkin. Puoliajan jälkeen kentälle palasi selvästi pirteämpi joukkue ja onnistumisten siivittäminä kirimme eron umpeen. Vastustaja tarjosi meille useita mahdollisuuksia kääntää peli itsellemme. Emme kuitenkaan onnistuneet käyttämään näitä tilaisuuksia hyväksemme ja vastustaja pääsi onnistumisien kautta aina pari koria edelle. Peli kirjattiin lopulta ToPolle lukemin 67-54.

Sunnuntaina Nunnavuoreen vastustajaksi saapui BC Nokia. Panoksena oli, että voitolla saisimme kiinni pudotuspelipaikasta ja ohittaisimme Keravan sarjataulukossa, joten ennen peliä voitontahto pukuhuoneessa oli korkealla. Tahtotilaa omalta osaltaan lisäsivät edellisen päivän tappio, aiemmat tiukat kohtaamiset Nokian kanssa ja tietysti halu antaa mahtavalle kotiyleisöllemme kauden toinen kotivoitto. Pelin alku oli lauantaihin verrattuna täysin päinvastainen ja joukkueen peli lähti toimimaan molemmissa päissä. Ensimmäinen erä päättyikin meille lukemin 22-17. Toisessa erässä Nokia paransi otteittaan, kun pallot pomppivat oman joukkueen käsistä turhankin helposti. Puoliajalle siirryttiinkin Nokian kahden pisteen johdossa. Pieni takaa-ajoasema sopi meille tälläkin kertaa (viimeksi Nokialla ero puoliajalla oli 18 pistettä kotijoukkueen hyväksi) ja kolmanteen erään saimme peliimme tuttua vauhtia ja onnistumisia ja erä jäi meille selvin numeroin 15-4. Viimeiseen erään Nokia löi makaavan paikkapuolustuksen, johon viikon harjoituksissa olimme ennalta varautuneet uudella hyökkäyskuviolla. Kuvio ei kuitenkaan lähtenyt pelissä pyörimään odotusten mukaisesti ja heittojen pomppiessa raudoissa vastustaja pääsi saavuttamaan johtoasemaamme. Vastustajan kiri ei kuitenkaan riittänyt ja kauden toinen kotivoitto tuli pistein 58-53.

Kotivoiton avulla siis nousimme sarjataulukossa kahdeksanneksi eli kiinni pudotupelipaikkaan. Erityisen hienon tästä voitosta teki sen ottaminen kotiyleisön edessä, jonka reipas kannustus siivitti meitä koko ottelun ajan ja antoi voimaa taistella pelin loppuvaiheessa jo hieman painavillakin jaloilla. Kotiyleisömme on mielestäni ollut koko kauden ajan hyvin peleissä mukana ja tunnelma kotipeleissä mahtava. Pelaajana onkin palkitsevaa voittaa erityisesti kotipelejä ja antaa jotain takaisin kaikesta kannustuksesta, jota saamme nauttia. Varsinkin näin keväällä pelit kovenevat, kun joukkueet viimeistelevät kokoonpanojaan ja taistelevat viimeisistä runkosarjan pisteistä varmistellakseen asemiaan pudotuspelejä varten, kaikki mahdolliset resurssit on saatava käyttöön. Tähän mielestäni sopii erään mangustin lausahdus lempi(lasten)elokuvastani, ”Kun meno käy kovaksi, kovat panee menoksi”.

Lauantaina oli jälleen hyvä tilaisuus päästä testaamaan omaa kovuuttamme, kun lähdimme vieraspeliin Keravalle. Siellä voittoa ei kuitenkaan ihan saavutettu ja siksi odotankin jo innolla päästä käyttämään seuraavan tilaisuuden, kun voimme jälleen jatkaa taistelua pudotuspelipaikasta haastamalla HoNsUn kotisalissa.

-Margareeta-

Fysiikkaa, kemiaa, biologiaa ja korista!

Copyright Janne Ivanoff 2013.

Copyright Janne Ivanoff 2013.

Viime viikolla meillä ei ollut pelejä, joten suuntasin viikonloppulomalle Jyväskylään. Vaikka hieman kateellisena kuuntelin Lontooseen lähteneiden joukkuekavereiden intoilua, niin kuitenkin oli ihanaa päästä kotiin, nähdä perhettä ja parhaita ystäviä ja syödä hyvää äidin tekemää ruokaa! Maanantaina palasin Turkuun ja pääsinkin suoraan treenaamaan Elixialle, missä meillä oli nyrkkeilyliikkeistä ja lihaskunnosta koostuva Raw-tunti. Kaikki iskumme ja potkumme eivät ehkä olleet kovin uhkaavan näköisiä, mutta ainakin hiki valui ja jalat olivat lopussa aivan hapoilla!

Nyt viikonloppuna pääsemme taas taistelemaan sarjapisteistä, lauantaina ToPoa vastaan Helsingissä ja sunnuntaina saamme BC Nokian vieraaksemme Turkuun. Varsinkin sunnuntain peli on meille todella tärkeä ”4-pisteen”-peli. Voittamalla turvaisimme joukkueemme sijoitusta sarjassa säilymisen kannalta ja totta kai myös play-off -paikka olisi askeleen lähempänä. Kentällä tullaankin varmasti molempina päivinä näkemään energinen, positiivinen ja loppuun asti taisteleva Riento!

Oma valmistautuminen viikonlopun matseihin on ollut aika vaikeaa.  Tammikuun alusta lähtien päiväni ovat täyttyneet fysiikan, kemian ja biologian opiskelusta. Tavoitteenani on opiskelupaikka Turun yliopiston Hammaslääketieteellisessä ja luku-urakka on pitkä ja todella vaativa, varsinkin kun en lukiossa käynyt ihan kaikkia pääsykokeessa vaadittavia fysiikan kursseja. Valmennuskurssi ja fysiikan kurssit iltalukiolla menevät pahasti treenien kanssa päällekkäin ja usein joudun priorisoimaan opiskelun koripalloharjoitusten edelle.  Aamuisin on kuitenkin onneksi aikaa aamutreeneille, omatoimiseen harjoitteluun ja juoksulenkkeihin ja aina kun mahdollista niin yritän päästä illalla joukkueen mukaan lajitreeneihin. Toivottavasti kuitenkin saisin haluamani opiskelupaikan, se tarkoittaisi sitä, että olisin Turussa vielä aika monta kautta 😉 Michael Jordanin sanoin: Always turn a negative situation into a positive situation.

Sunnuntaina kaikki Nunnavuoreen kannustamaan meidät voittoon! 🙂

Katleena

Vapaa viikonloppu, mikä se on?

Taru MadekiviYo!

Enpä ajatellut alkaa analysoida viimeaikaisia tai tulevia pelejä sen kummemmin, vaan kirjoitella jotain muuta diipadaapaa. Varsinkin kun tulevana viikonloppuna on harvinainen vapaaviikonloppu peleistä! Hmm… mitäpä sitä vapaaviikonloppuna sitten tekisi… Ehkä olisi ihan terveellistä ja virkistävää keksiä välillä jotain mikä ei liity korikseen. Usein ”vapaa-aikanakin” tulee meinaan pyörittyä koriksen parissa jollain lailla, jos ei ole omaa peliä niin esimerkiksi tiet Saloon ja Loimaalle on tulleet suht tutuiksi….

No mutta, mitäs se sellainen epäkoristekeminen sitten olisi…? Kun kerran tota maakuntamatkailua on tullut jo tehtyä jonkun verran, niin olisiko ulkomaanmatkailun vuoro? Ehkä lennot Lontooseen?  Ei tarvitse kahdesti kysyä, I’M IN! Kuten myös Sofia, Cal, Brit ja ystävämme Jonna. Viikko on ollut rankka niin treenien kuin intensiivisen matkasuunnittelun suhteen ja perjantaina iltapäivällä suuntaamme ah, aina niin ihanan Tampereen kautta Lontooseen. Vaikka Juki epäileekin ettemme koskaan pääse Lontooseen asti, koska Sofian on tarkoitus ajaa auto Tampereelle ja minulla on tällä hetkellä kaikki tärkeät liput ja laput hallussani, itse en epäile hetkeäkään etteikö meillä olisi mahtava Lontoon-reissu edessämme!  Nähtävyyksiä, fish&chipsejä, teetä, nähtävyyksiä, brittiaksenttia, pubeja, nähtävyyksiä ja parhaimpia ystäviä, kukapa ei olisi innoissaan!? (Anteeksipyyntöni kaikille, jotka ovat jo korviaan myöten täynnä hehkutustamme ja innostustamme matkastamme…!)

Tämä reissu nyt on päällimmäisenä mielessäni, kun yritän väsätä tätä blogikirjoitusta lähtöä edeltävänä iltana, mutta voisinpa toki jotain muutakin kertoa lyhyesti. Hyvä meininki joukkueen sisällä ei ole edelleenkään kadonnut mihinkään, ja siihen voi luottaa, että pukukopissa näkee aina hymyileviä kasvoja ja kuulee naurua. (Jos ei muiden, niin vähintään Sofian naurun vaikka yksinään.) Hymyt olisi totta kai vielä leveämpiä jos sarjataulukossa olisi kohdallamme muutama sarjapiste enemmän… Vielä on pelejä jäljellä ja kaikki on mahdollista,  katsotaanpa ketä hymyileekään sitten runkosarjan päättyessä leveimmin! Treenien aikana kaikkien kasvot saattaa kuitenkin vakavoitua hetkeksi, esimerkiksi tällä viikolla jalkojen meinatessa välillä pettää alta… Mutta rankkojen treenien jälkeen sitten vasta hymyilyttääkin, ihana ja kamala tunne, kun tuntuu, että on aivan kuolemanväsynyt ja joka paikkaan sattuu. Normaalia vähän rankemman treeniviikon jälkeen kaikki voivatkin nyt nauttia vapaaviikonlopusta hyvällä omallatunnolla ja kukin tavallaan 🙂 Minä itse ja murtunut kylkiluuni olemme ainakin iloisia parin viikon pelitauosta, ja päästessämme matkalle!  Lyhyen tauon ja toisen hyvän treeniviikon jälkeen kaikki ovat varmasti täysin valmiita tuplakierrokseen seuraavana viikonloppuna ja nyt viimeistään on aika aloittaa täysillä taistelu playoff-paikasta. WE CAN DO IT.

Tuohon lauseeseen on hyvä lopettaa tämä kirjoitus ja lähteä se mielessä valloittamaan Lontoota! Ihanaa viikonloppua kaikille 🙂

Terveisin Taru

Joukkuehenki huipussaan

 

 

 

 

TeamViikot ovat menneet nopeasti ja taas on mun blogivuoro, JES! Kirjoittaminen on hyvä tapa jäsennellä ajatuksiaan ja siinä samassa kertoa lukijoille hieman arjen vaikeuksista ja iloista. Älkää kuitenkaan huoliko, blogini ei tule olemaan aivan liian ”diippiä shittiä”, vaan pysyttelen semikevyellä linjalla. Kaikki voivat siis huoletta jatkaa lukemista tästä eteenpäinkin :).

Kausi on edennyt jo viimeiseen kolmannekseen, ja jokainen näkee sarjataulukosta missä tällä hetkellä mennään. Taaksepäin kuin katselee mennyttä kautta, niin voi todeta, että matkaan on mahtunut paljon niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin ja useita tiukkoja pelejä. Nousijajoukkueena olemme pärjänneet kokeneita vastustajiamme vastaan kokonaisuudessaan hyvin ja olemme pystyneet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lähes jokaisessa ottelussa pelaamaan voitosta. Pienellä onnella ja muutamalla onnistumisella voittoja voisi olla jopa enemmänkin tässä vaiheessa kautta, mutta niillä mennään mitä on. Kaikki on vielä mahdollista ja keväästä tulee varmasti vielä jännittävä ja hikinen.

Peleistä en jaksa tämän enempää tällä kertaa avautua, vaan siirryn muihin tällä hetkellä mieltäni askarruttaviin asioihin. On ollut ilo huomata miten tämän kauden joukkue on hioutunut yhteen ja joukkuehenki on vahvistunut huippuunsa rankan kauden aikana. Joukkueen kapteenina tätä on ollut erityinen ilo seurata, sillä tuloksen nähdessään voi todeta, että on itsekin ehkä jossain vaiheessa kautta tehnyt jotain oikein. Toki kauteen on mahtunut niin itselle kuin varmasti myös joukkuekavereille ja valmentajille rankkoja jaksoja, mutta tänään, tässä ja nyt olen iloinen ja ylpeä, että saan olla osa tätä Joukkuetta. Joukkuehenki on mitä parhain ja jokainen tukee ja kannustaa joukkuekavereitaan niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin. Joukkueessa on aina pelaajia, jotka pelaavat enemmän tai vähemmän minuutteja, mutta tällä hetkellä mielestäni jokainen pelaaja on osa joukkuetta peliajasta riippumatta. Jokaisen pelaajan pitää tuntea itsensä tärkeäksi ja arvostetuksi, jotta joukkue pystyy parhaimpaansa. Tämä on asia, johon niin valmentajien kuin pelaajienkin tulisi kiinnittää huomiota jokapäiväisessä työssään. Vaikka tällä hetkellä joukkuehenki on kunnossa, niin työtä sen ylläpitämiseksi ei pidä lopettaa, sillä hyvässä ilmapiirissä urheilija saa ylimääräistä potkua suoritukseensa.

Viime sunnuntain vierasvoitto Äänekoskella oli hyvä esimerkki siitä miten hyvä joukkuehenki vaikuttaa pelaajien suoritukseen. Tasaisessa ottelussa henkinen vahvuus on tärkeää ja koko vaihtopenkin tuki vähentää myös kentällä olevien epäonnistumisen pelkoa. Toki viime sunnuntainakin meille tuli useita epäonnistumisia, mutta epäonnistujaa ei missään vaiheessa jätetty yksin, vaan hänet nostettiin aina pystyyn pienellä tunnelmaa vapauttavalla kannustustaputuksella. Näin pitäisi pystyä toimimaan jokaisessa pelissä ja harjoitustapahtumassa, mutta ihmisiä tässä vaan ollaan ja välillä on niitä surullisen kuuluisia huonoja päiviä. Toivotaan, että yksilöiden huonot päivät eivät osu samalle päivälle, koska silloin tunnelman nostaminen on aina vaikeampaa. Uskon kuitenkin, että tämä vahva joukkuehenki vie meidät pitkälle ja tulevana lauantaina tiimihenki laitetaan todelliseen testiin, kun vieraaksemme saapuu sarjaa johtava Catz Lappeenrannasta.

Tervetuloa kannustamaan Rientoa Nunnavuoren palloiluhalliin La 2.2.2013 kello 14.00!

//Carita

Exploring Finland

Lucie bringing the ball up

Moi, hej, hi!

As you will read, English is absolutely not my mother tongue, but I think I still manage to express myself, at least on the court… I have been here for four months now, I won’t say only or already, I could get in trouble with my teammates after that, and since there is five months left, I guess it is never too late to introduce myself a little.

I’m a French exchange student at Åbo Akademi for my last year of bachelor’s degree. When I first came at Nunnavuori, I just wanted to practice maybe one or two times a week, because I will play basketball again back in France, and because it was too hard to stop as my whole life has been about it for about 7 years. So I started practicing with the girls but maybe you know how it feels, to practice without the motivation of competition at the end of the week, or without feeling involved in the team’s fate. That’s the entire story about how I landed here. And I’m glad it happened. This is an amazing experience, where I learn a lot and keep growing as a basketball player and also as a person. But it’s not time to express my thanks yet, so here I am, doing my best to study, play and discover Finland: it’s a lot.

I will skip the chapter on how I expected Finland to be compared to how it really feels to be here, there’s only one thing I would like to say: there’s no word strong enough to describe how cold it is. Still, weather doesn’t prevent you from riding bike on snow, driving on the ice or even walking outside before games…

Games, to me the best part of the week, when everyone’s work becomes concrete. Unfortunately, last week it didn’t work well, but let’s say we had a long break, by the way I have to admit that mine was longer than others. I hope Saturday’s defeat is the perfect slap in the face we needed to climb higher on Thursday. By this I mean that it is not a game to forget because there were a lot of good moves and nice passes last weekend. Maybe we got back on our feet too late but it is the proof that there’s no opponent able to completely stop us when we really want to show them what we can. And I hope to see the team with this desire to win on our next away game against Honka… Go Riento!

-Lucie